Päihdesairaalan 70-vuotisjuhlavuosi koronan keskellä
Päihdesairaala on 70-vuotisen historiansa aikana luonut nahkansa moneen kertaan ja löytänyt aina uudelleen paikkansa suomalaisen päihdehoidon kehittäjänä ja keskeisenä erityistason hoitopaikkana. Muutoksia tulee ja niiden mukana muutumme mekin, kirjoittaa palvelupäällikkö Eija Ruokonen.
Syyskuussa 1951 Järvenpään Haarajoelle avattiin alkoholistien vastaanottolaitos, jossa potilaat käyttivät valtaosan ajastaan työntekoon, kuten maatöihin ja erilaisiin puhdetöihin. Tästä on tultu pitkä matka nykyiseen Päihdesairaalaan, jossa hoitopalvelumme on jaettu vieroitushoitoon, päihdehoitoon ja perhehoitoon.
Enää potilaat eivät tee peltotöitä tai kerää kananmunia, vaan päihdehoidon osaajamme tukevat potilaita heidän yksilöllisellä hoitopolullaan. Hoitoa toteuttaa moniammatillinen työryhmä, johon kuuluvat lääkäri, psykiatri, sairaanhoitaja, lähihoitaja ja sosiaaliohjaaja. Keskustelut omatyöntekijän kanssa, ryhmät, yhteisön tuki, vertaistyö ja päihteetön ympäristö ovat hoidon oleellisia sisältöjä.
Nykyinen päihdehoito on verkostomaisesti tehtävää yhteistyötä potilaan hoidon ja toipumisen edistämiseksi. Verkosto voi muodostua viranomaisista, läheisistä ja kokemusasiantuntijoista. Ennen hoidon aloitusta meillä on tiedossa potilaan, lähettävän tahon ja verkoston tavoitteet hoitojaksolle.
Menneisyyden peltotöistä muistuttavat lähinnä vehreät peltomaisemat, jotka ympäröivät joen varrella sijaitsevaa Päihdesairaalaa.
Hoitomme perustuu tutkittuun tietoon, ja sen vaikuttavuuden mittaaminen ohjaa potilaan hoitosuunnitelman toteutusta. Lisäksi hoidon tukena hyödynnetään uusia digitaalisia innovaatioita, kuten Previct-työkalua. Menneisyyden peltotöistä muistuttavat lähinnä vehreät peltomaisemat, jotka ympäröivät joen varrella sijaitsevaa Päihdesairaalaa. Soutuvene ja nuotiopaikka rannassa sekä frisbeegolfrata houkuttelevat nauttimaan kauniista luonnosta.
Maailma on muuttunut paljon viimeisen 70 vuoden aikana ja sairaala sen mukana. Viimeisimpänä haasteena korona on tuonut toimintaan uudenlaisia huomioitavia asioita, jotta sekä potilaiden että työntekijöiden turvallisuus voidaan taata parhaalla mahdollisella tavalla. Henkilökunta on sitoutunut kiitettävästi muuttuneisiin käytäntöihin ja lisätyn suojavarustuksen käyttöön eikä tartuntaketjuja ole palveluissamme syntynyt. Tästä olen hyvin ylpeä.
Muutoksessa olemme toivottavasti välillä myös veturina. Esimerkiksi päihteitä käyttävien äitien hoitoon myönnetyn valtionavustuksen turvin olemme päässeet kehittämään uutta.
Mitä tulevaisuuden sote-ratkaisut tuovat tullessaan, sitä ei vielä kukaan osaa sanoa varmaksi. Mutta muutoksia tulee ja niiden mukana muutumme mekin. Muutoksessa olemme toivottavasti välillä myös veturina. Esimerkiksi päihteitä käyttävien äitien hoitoon myönnetyn valtionavustuksen turvin olemme päässeet kehittämään uutta. Tavoitteena on luoda saumattomia palveluketjuja perheiden hoitoon yhteistyössä lähettävien kuntien kanssa.
En ole tulevasta huolissani, sillä Päihdesairaala on ollut päihdehoidon muutoksen ja uudistamisen ytimessä ennenkin – ja siellä haluamme olla jatkossakin. Uudet lääketieteelliset ja digitaaliset ratkaisut tulevat vauhdilla käyttöömme. Toivon tulevaisuuden tuovan mukanaan potilaillemme ehjiä hoitopolkuja, joissa saamme olla tärkeässä roolissa tukemassa heitä omalla erityisosaamisellamme.
Palvelupäällikkö Eija Ruokonen on ollut perunannostossa Päihdesairaalan pellolla 80-luvulla työaikana. Hän ihmettelee ja ihailee ihmisen muutoskykyä ja voimaantuu mökkimaisemasta sekä Bachista.